Historia

Elokuvafestivaalin historiaa

Valentin Vaala -elokuvafestivaalin matka alkoi kesällä 2021 Vaalan veturitallissa.

VVEF 2024

Vuoden 2024 teema: kirjallisuus

Kesän kukkeimpaan aikaan toteutetaan jo neljäs Valentin Vaala -elokuvafestivaali. Tällä kertaa teemana on kirjallisuuden ja elokuvan suhde otsikolla "Vaala kutsuu Waltaria". Juhlimme elokuvia, jotka pohjautuvat kirjailija Mika Waltarin teoksiin tai joissa hän on käsikirjoittajana. Valentin Vaalakin ohjasi Waltarin tekstiä pariin otteeseen.

Festivaalissa esitetään toistakymmentä tällaista "Waltari-elokuvaa", joukossa sellaisia erikoisuuksia kuin tähtinäyttelijä Ansa Ikosen ainoa ohjaustyö Nainen on valttia (1944) tai alastomuudellaan aikalaisyleisöä kohauttanut Noita palaa elämään (1952). Ja tietysti näemme myös rakastetun Kulkurin valssin, joka sai 1,5 miljoonaa katsojaa vuonna 1941.

Esitetyt elokuvat

Gabriel tule takaisin
Ohjaaja Valentin Vaala laati käsikirjoituksen Waltarin näytelmän pohjalta. Elokuvan Gabrielilla on esikuva todellisuudessa, Ruben Oskar Auervaara, aikansa julkkisrikollinen, jonka sukunimestä tuli yleisnimi tarkoittamaan naisilta rahaa huijaavaa ketkua. Elokuvan kerronta on hyvin ”vakuumi”, tiivis tapahtumaketju, joka johtaa arvattavaan lopputulokseen konemaisen sujuvasti. Ehkäpä Charlie Chaplinin ”Ranskan Auervaarasta” tekemä Ritari Siniparta vuodelta 1947, sen julma keveys, on toiminut Vaalan ohjaustyön innoittajana. Tarmo Mannin Gabriel, ”Teflon-Romeo”, luikertelee osansa läpi uskottavuuden rajamailla.
Ohjaaja: Valentin Vaala
Tuotanto: Suomi-Filmi Oy
Käsikirjoittaja: Mika Waltari
Kuvaaja: Eino Heino
Musiikki: Einar Englund
Pääosissa: Tarmo Manni, Emma Väänänen, Salli Karuna, Ilmi Parkkari, Ansa Ikonen
Ilmestymisvuosi: 1951
Kesto: 80 min min
Jokin ihmisessä
Aarne Tarkas on suotta väheksytty tekijä suomalaisessa elokuvassa. Hän oli ohjaajana teknisesti nerokas ja energinen erikoismies kun tarvittiin joku tekemään kehnosta käsikirjoituksesta toimiva elokuva mielellään viikossa ja halvalla! Tarkaksella oli unelmia vakavasti otettavan elokuvan tekemisestä. Jokin Ihmisessä on lähinnä tuota tavoitetta, synkkä rikoselokuva film noir hengessä. Waltarin pienoisromaani, josta hän käsikirjoituksen laati kuului kokoelmaan, jota kustantaja piti ”erinomaisen epämiellyttävänä, jossa on sairaalloisia piirteitä, joita ei meillä ole syytä tuoda kirjallisuuteen”. Tarkas kuvasi suhdettaan romaaniin näin: "Minua on aina kiinnostanut tämän novellin vilpittömyys, se että se esittää asiat kaunistelemattomina, juuri sellaisina kuin ne ovat. Ei tuoda mukaan mitään 'suurta rakkautta', kun kuitenkaan ei ole kysymys siitä, vaan pelkästä alastomasta kaikkinielevästä intohimosta. Elokuva pääsi teattereihin vasta kun loppua muutettiin, mutta silti määre, joka toistui nuivissa arvioissa, oli ”moraaliton”. Kriitikko Ywe Jalanderin näkemys poikkesi valtavirrasta: ”Karun realistista tyyliä noudatteleva elokuva kuuluu kotimaisessa tuotannossamme huippuluokkaan!” Tarkas itse piti elokuvaa uransa parhaana. Pieni knoppitieto: Einar Englundin, elokuvan säveltäjän, konsertto 12 sellolle soi Leos Caraxin ranskalaiselokuvassa Pont Neufin rakastavaiset (1991)
Ohjaaja: Aarne Tarkas
Tuotanto: Fennada-Filmi Oy
Käsikirjoittaja: Aarne Tarkas
Kuvaaja: Esko Nevalainen
Musiikki: Einar Englund
Pääosissa: Jussi Jurkka, Anneli Sauli
Ilmestymisvuosi: 1956
Kesto: 75 min min
Kaasua, komisario Palmu!
Matti Kassila joutui vaihtamaan tuotantoyhtiötä menestyksekkään Komisario Palmun erehdys elokuvan jälkeen. Tämä johtui siitä, että toimitusjohtaja Mauno Mäkelä ehti ensimmäisenä napata Mika Waltarin ensimmäisen Komisario Palmu romaanin oikeudet Fennada Filmille. Kaikeksi onneksi ohjaaja Kassila, joka myös dramatisoi romaanin elokuvakäsikirjoitukseksi sai käyttöönsä samat keskeiset näyttelijät kuin edellisessä Palmu-ohjauksessaan. Elokuvan kaikki herkulliset roolihahmot, tärkeimmästä vähäisimpään, on toteutettu valloittavan energisellä tavalla, ja vielä siten, että pieni teatraalisuus tuntuu olevan vain eräänlainen hauska kerronnallinen mauste! Itse ihailen joka katselukerta enemmän Rauha Rentolan pientä roolia, sisar Annaa, viinaanmenevää Paratiisi-seurakuntalaista, joka valehtelee poliisille niin että tapetit kupruilevat!
Ohjaaja: Matti Kassila
Tuotanto: Fennada-Filmi Oy
Käsikirjoittaja: Matti Kassila
Kuvaaja: Esko Nevalainen
Musiikki: Osmo Lindeman
Pääosissa: Joel Rinne, Matti Ranin, Leo Jokela
Ilmestymisvuosi: 1961
Kesto: 99 min min
Komisario Palmun erehdys
Mika Waltarin dekkari Komisario Palmun erehdys julkaistiin 1940. Parikymmentä vuotta myöhemmin sitä tarjottiin Matti Kassilalle ohjattavaksi, tuotantoyhtiönä Suomen Filmiteollisuus. Kassila suostuin vasta kun sai neuvoteltua elokuvasovituksen valmisteluun ”ruhtinaalliset” kolme kuukautta aikaa ja budjetin, joka mahdollisti tavallista näyttävämmän epookkielokuvan toteuttamisen. Kassila on nimennyt Frank Capran hyväntuulisen mustan komedian Arsenikkia ja vanhoja pitsejä (1944) Palmun erehdyksen esikuvaksi. Uransa elokuvantekijänä Matti Kassila on todennut alkaneen, kun hän pääsi aikanaan ohjaaja Valentin Vaalan oppiin. Vaala ja Capra, toimiva yhtälö jos pyritään jäntevästi etenevään kuvakerrontaan ja ilmeikkääseen näyttelijätyöhön. Toisin kuin esikuvansa, käyttää Kassila elokuvissaan runsaasti harkittuja, ilmaisullisia kameran liikkeitä. Kun Komisario Palmun erehdys, ensimmäinen Palmufilmatisointi, mainitaan, piirtyy tajuntaan heti kuva Kämpin kabinetista, jossa Leo Jokela, etsivä Kokki, laulaa pikkupäissään humppaklassikkoa ”Silimät tummat…”, ihan omiin nimiin, aidolla kansanmiehen paatoksella ja koreografialla. Haastattelin Matti Kassilaa 2007 Kari Paljakan dokumentissa Kuva elää! Hän vei minut Liisankatu 14 sisäpihalle, jossa aikanaan sijaitsivat Suomen Filmiteollisuus Oy:n kuvaushallit. Niissä halleissa kuvattiin yli sata pitkää elokuvaa. Kassila johdatti minut pyhään paikkaan, joka osoittautui lentopallohalliksi. Siinä tilassa kuvattiin aikanaan Komisario Palmun erehdyksen sisäkuvat. Pyysin ohjaajaidoliani näyttämään, missä kohti Kämpin kabinetin lavaste sijaitsi. Kassila käveli määrätietoisesti pallohallin keskivaiheille ja sanoi: ”Tässä se oli. Tuossa oli piano, Mäkelän Toivo oli soittavinaan, ja tässä, tässä Leo lauloi!” Liikutuin. Tiedossa on, että mestarietsivä Sherlock Holmes asui Lontoossa osoitteessa 221b Baker Street, mutta harva tietää Komisario Palmun kotiosoitteen. Frans J. Palmu asui Helsingin Kruunuhaassa Rauhankatu 11:ssä, muutaman korttelin päässä SF:n studioista.
Ohjaaja: Matti Kassila
Tuotanto: Suomen Filmiteollisuus SF Oy
Käsikirjoittaja:
Kuvaaja: Olavi Tuomi
Musiikki: Osmo Lindeman
Pääosissa: Joel Rinne, Jussi Jurkka, Matti Ranin, Leo Jokela
Ilmestymisvuosi: 1960
Kesto: 109 min min
Kulkurin valssi
Toivo Särkän viivästynyttä Kulkurin valssia kuvattiin syksyllä 1940. Talvisodan loppumisesta oli runsaat puoli vuotta. Kelit olivat koleat, ja sade keskeytti kuvaukset tuon tuostakin. Käsikirjoittaja Mika Waltari oli sijoittanut elokuvaromanssin yltäkylläiseen kartanoympäristöön, ja kuvaavaa sota-ajan ahdingolle oli, että pitopöytään katetuille herkuille piti olla oma vartija, jotta jotakin jäisi kuvaakin varten. Tauno Palon kansainvälisen vertailun kestävä hurmurikarisma kannattelee elokuvaa, ja kun tarinan puolivälissä, George de Godzinskyn tunteikkaan musiikin säestäessä, Tauno ja Ansa löytävät toisensa tässäkin elokuvassa, on sodan muisto hetken aikaa vain kaukainen painajainen. Kulkurin valssi on yksi Suomen Filmiteollisuuden tuottamien elokuvien kirkkaimmista jalokivistä ja maisteri Toivo Särkän suuri voimannäyttö sekä tuottajana että ohjaajana.
Ohjaaja: Toivo Särkkä
Tuotanto: Suomen Filmiteollisuus SF Oy
Käsikirjoittaja: Mika Waltari
Kuvaaja: Felix Forsman
Musiikki: George de Godzinsky
Pääosissa: Ansa Ikonen, Tauno Palo
Ilmestymisvuosi: 1941
Kesto: 104 min min
Kuriton sukupolvi
Mika Waltarin näytelmä Kuriton sukupolvi vuodelta 1936 on uhrattu elokuvataiteen alttarille kahteen kertaan. Ohjaaja Ilmari Unhon tuoreeltaan 1937 ohjaaman version käsikirjoitus oli Waltarin käsissä ja perusteellisesti, elokuvan käsikirjoitus oli nimittäin 259 sivuinen järkäle. Nykyään käsikirjoituksen pituus tavallisesti 90–120 sivua, suunnilleen sivu ja minuutti. Matti Kassilan 20 vuotta myöhemmin ohjaamassa elokuvassa on edeltäjäänsä vähemmän tyhjäkäyntiä. Vaikka Waltari mainitaankin Juha Nevalaisen ja ”stadin slangi asiantuntija” Ritva Arvelon ohella uuden version käsikirjoittajaksi, hänen osuuttaan on arvioitu vähäiseksi. Kassilan versio on istutettu ”pärinäpoikien”, ”surinasussujen”, ”lättähattujen” ja Rock´n rollin maailmaan. Rockin olemusta kuvaili järkyttynyt urheiluselostaja Paavo Noponen radiossa 1956 näin: "Kiihkeät rumpusoolot kaikuvat, ja kaiken tämän keskellä karjuu tai uikuttaa Elvis Presley väännellen väkivaltaisesti itseään ja ääntään..." Elokuvassa Tauno Palon vanha professori edustaa tuossa uudessa maailmassa muinaisjäännettä sivistyksen ja tapojen ajalta. Professori ja hänen poikansa Pellen uusi tyttöystävä Marja (Kaija Siikala) ylittävät sukupolvien välisen kuilun hätäisesti syttyvän ja mahdottomuuteensa hiipuvan ihastuksen ajaksi. Kuriton sukupolvi ei kuulu Kassilan parhaisiin, mutta on siinä hetkensä. Pieni knoppitieto: Einar Englundin, elokuvan säveltäjän, konsertto 12 sellolle soi Leos Caraxin ranskalaiselokuvassa Pont Neufin rakastavaiset (1991)
Ohjaaja: Matti Kassila
Tuotanto: Fennada-Filmi Oy
Käsikirjoittaja: Juha Nevalainen
Kuvaaja: Esko Nevalainen
Musiikki: Toivo Kärki
Pääosissa: Tauno Palo, Irma Seikkula, Jussi Jurkka, Maija Karhi, Matti Ranin, Kaija Siikala
Ilmestymisvuosi: 1957
Kesto: 94 min min
Myöhästynyt hääyö
Edvin laine ohjasi elokuvan näytelmästä, jonka hän oli alun perin tilannut Mika Waltarilta. Elokuvakäsikirjoitukseksi näytelmän dramatisoi Juha Nevalainen. Nevalaista voidaan sanoa Laineen luottomieheksi, hän mm. sovitti Laineen ohjattavaksi viisi Väinö Linnan romaania, mukaan lukien Tuntemattoman sotilaan. Myöhästynyt hääyö on elokuva nuoresta avioparista, jonka onnen sulhasen ”eno helvetistä” uhkaa tuhota. ”Yhden huoneen näytelmä” saa elokuvaversiossa muutaman lisähenkilön ja joidenkin ulkokohtausten kautta lisähappea, mutta ei silti hengitä kunnolla. Edes naispääosassa säkenöivän Liisa Tuomen musiikkinumerot eivät pelasta potilasta. Elokuva menestyy lippuluukuilla keskitasoa huonommin.
Ohjaaja: Edvin Laine
Tuotanto: Suomen Filmiteollisuus SF Oy
Käsikirjoittaja: Juha Nevalainen
Kuvaaja: Marius Raichi
Musiikki: Harry Bergström
Pääosissa: Liisa Tuomi, Jussi Jurkka, Edvin Laine, Elsa Turakainen
Ilmestymisvuosi: 1960
Kesto: 80 min min
Nainen on valttia
Sota-aikaan naisten työnkuva laajeni käsittämään monia perinteisiä miesten ammatteja pelkästään siksi, että iso osa työikäisistä miehistä oli rintamalla, tai muissa puolustusvoimien osoittamissa tehtävissä. Näyttelijä Ansa Ikonen sai tehtäväkseen ohjata Mika Waltarin kirjoittaman koykäisen komedian ”Nainen on valttia”! Hän myös näytteli oopperalaulaja Kirstin Kalvan, elokuvan päähenkilön räväkän roolin ja esitti Heikki Aaltoilan säveltämät laulunumerot. Elokuva kuvattiin 1944, jatkosodan aikana. Kuvaukset alkoivat vähän ennen Helsingin suurpommituksia ja saatiin päätökseen juuri ennen Kannaksen suurhyökkäystä ja traagista, raskain miestappioin saavutettua torjuntavoittoa. Vaikka Ikonen hieman arastellen otti ohjaustyön vastaan toisena naisena suomalaisen elokuvan historiassa näyttelijä Glory Leppäsen jälkeen, kritiikki suorastaan ylisti Ikosen ohjausta, samalla kun haukkui käsikirjoittaja Mika Waltarin ”tekeleen” huolimattomaksi hutaisuksi. ”Nainen on valttia” jäi Ansa Ikosen ainoaksi elokuvaohjaukseksi.
Ohjaaja: Ansa Ikonen
Tuotanto: Suomen Filmiteollisuus SF Oy
Käsikirjoittaja: Mika Waltari
Kuvaaja: Armas Hirvonen
Musiikki: Heikki Aaltoila
Pääosissa: Ansa Ikonen, Ture Junttu, Aku Korhonen, Uuno Laakso, Unto Salminen
Ilmestymisvuosi: 1944
Kesto: 99 min min
Noita palaa elämään
Kauhuelokuva on ollut harvinainen genre suomalaisessa elokuvassa. Linnaisten vihreä kamari 1945, Valkoinen peura 1952, Noita palaa elämään 1952, Kuutamosonaatti 1988. Olli Soinion mainio kauhukomedia Kuutamosonaatti oli vasta historian kuudes suomalainen kauhuelokuva! Roland Af Hällströmin ohjaama, Mika Waltarin suosittuun näytelmään pohjaava Noita palaa elämään ei kohauttanut kauhealla kauhullaan vaan poikkeavasti esitetyllä alastomuudella. Nyt ei ollut kysymys kiltin luontevasta ”suomalaiset ja sauna”- seksistä, eikä aamu-usvaisten uintikohtausten voyerismista, vaan peräti saatanallisesta nakuilusta. Itsensä liian vakavasti ottavassa elokuvassa on viljalti tahatonta komiikkaa, mm. erikoistehosteet ovat nykykatsojan silmin sietämättömän kömpelöitä. Ehkäpä jo tarinan peruskattaus on liian lähellä parodiaa: arkeologit kaivavat suosta esille satoja vuosia vanhan alastoman tytön, jonka hirmuinen seksuaalinen voima syöksee kunniallisen Hallbergin kartanon väen hulluuden pyörteeseen! Sensuuri leikkasi elokuvasta 14 metriä, noin puoli minuuttia, noidan repliikin: ”Ja minä tunsin, miten kätenne kosketti paljasta rintaani” ja arkeologin toiveen: ”Tahdon sulkea syliini nuoren lämpimän ruumiin – niityllä, kukkien luona alastomana, tulen lämmössä, veren lämmössä.” Saunakansaa elokuva ei erityisemmin kiinnostanut, mutta se saatiin myytyä Saksaan ja Yhdysvaltoihin.
Ohjaaja: Roland af Hällström
Tuotanto: Fennada-Filmi Oy
Käsikirjoittaja: Kaarlo Nuorvala, Viljo Hela
Kuvaaja: Esko Töyri
Musiikki: Tapio Ilomäki
Pääosissa: Toivo Mäkelä, Hillevi Lagerstam, Aku Korhonen, Helge Herala, Mirja Mane
Ilmestymisvuosi: 1952
Kesto: 80 min min
Omena putoaa...
Mika Waltari kirjoitti näytelmän ”Omena putoaa” 1946 vajaa vuosi menestysromaaninsa Sinuhe Egyptiläinen jälkeen. Ehkä korostaakseen teosten painoarvoa, hän omisti näytelmän mäyräkoiralleen Tiukulle. Suomi Filmin tuottama elokuva ”Omena putoaa” on toinen Valentin Vaalan yhteistyö Mika Waltarin kanssa. Omenalla on elokuvassa symbolinen kaksoismerkitys, kuolemansairas teollisuusneuvos pihtailee testamentin kirjoittamista ahneiden sukulaisten eduksi, jotka vain odottavat ”kultaisen omenan” putoamista suuhunsa. Toisaalta Perämies-Jaska ihastelee tytärtään repliikissään: ”Minun tyttöni, minun pikku tyttöni. Sinähän olet ovelampi minua. Ilona, minä olen ylpeä sinusta. Totta vie, sinä olet isäsi tytär. Omena ei putoa kauas puusta.” Elokuva sai aikanaan viisi jussipalkintoa ja käsikirjoitusta kehuttiin Waltarin siihen asti parhaaksi. Kuultiin sanottavan, että elokuva on lähes täydellinen, vain Ansa Ikonen puuttuu! Tenu-Kustaa, Murto-Kalle, Viski-Vihtori ja Ventti-Ville. Jo roolihahmojen nimet sellaisenaan kertovat elämänpiiristä johon elokuva sijoittuu. Elokuvan muistettavin hahmo on Ventti-Ville, jota Tauno Palo oli näytellyt jo teatterissa ja luonut vähäisistä aineksista hahmon, joka elokuvassakin varastaa jokaisen kohtauksen, jossa esiintyy. Mika Waltari puolusti elokuvan rakkaudella hahmoteltuja henkilöitä: ”Heidän syntinsä ja huijauksensa ovat häviävän pieniä sen rinnalla mitä maailmassa on tapahtunut ja parhaillaan tapahtuu”. Elokuvasta voi siis, hieman vaivaa nähden, löytää yhteiskunnallista sanomaakin.
Ohjaaja: Valentin Vaala
Tuotanto: Suomi-Filmi Oy
Käsikirjoittaja: Mika Waltari
Kuvaaja: Eino Heino
Musiikki: Einar Englund
Pääosissa: Toini Vartiainen, Tauno Palo, Reino Valkama, Valtteri Virmajoki, Pentti Viljanen
Ilmestymisvuosi: 1952
Kesto: 93 min min
Verta käsissämme
Verta käsissämme-elokuvan ohjasi William Markus, Liverpoolin lahja suomalaisen elokuvan kulta-ajalle. Hän ohjasi lyhyen uransa aikana, neljässä vuodessa, kahdeksan ihan kelpo elokuvaa, valitettavasti sensuurin kynsiin joutunut Verta käsissämme jäi hänen viimeiseksi ohjaustyökseen. Ura jatkui näyttelijänä. Elokuva perustuu Mika Waltarin pienoisromaaniin Ei koskaan huomispäivää. Elokuvassa tehdään syntiä, kadutaan ja kärsitään omantunnon tuskia. Pääparin, Astridin ja Viktorin romanttinen syrjähyppy muuttuu hetkessä painajaiseksi, kun pikkupoika jää heidän autonsa alle ja kuolee. Salatakseen suhteensa he kätkevät pojan ruumiin metsään. Elokuvatarkastamo esitti elokuvan esittämisen kieltämistä. Kiellon syitä löytyi lopulta kaksi: tarkastamo piti moraalittomana kohtausta, jossa Victor kantaa kuolleen lapsen metsään peittääkseen tekonsa. Tarkastamo katsoi tämän kohtauksen olevan huonona esimerkkinä, koska vastaavanlaisia rikoksen peittämisyrityksiä tapahtui tuohon aikaan paljon. Toiseksi, poliisin näkökulmasta kohtaus, jossa poliisin nähtiin käyttävän asetta pakenevaa vankia kohtaan ei ollut tapa, jolla poliisi olisi todellisuudessa menetellyt. Ylipäänsä elokuvan moraalia pidettiin arveluttavana. Elokuvantekijöiden julkisen valituksen ja suuren lehdistökohun säikäyttämä tarkastamo luopui lopulta täyskiellosta, edellyttäen että pakenevaa vankia ampuva poliisi leikataan pois. Elokuva sai kohusta paljon ylimääräistä mainosta, sitä markkinoitiin mm. lauseella ”Vain 7 sekuntia lyhennetty!”
Ohjaaja: William Markus
Tuotanto: Suomen Filmiteollisuus SF
Käsikirjoittaja: Volodja Semitjov
Kuvaaja: Kauno Laine
Musiikki: Einar Englund
Pääosissa: Jussi Jurkka, Tauno Palo, Elina Pohjanpää
Ilmestymisvuosi: 1958
Kesto: 83 min min

Yleisöluennot

Mika Waltari elokuvakäsikirjoittajana
Mika Waltari-seuran hallituksen jäsen ja toimittaja Risto Raitio kertoo Mika Waltarista elokuvakäsikirjana.
Mistä kulta-ajan elokuvat saivat aiheensa?
Kotimainen elokuva on aina nojautunut vahvasti kirjallisuuteen, mutta ei pelkästään perinteisiin romaaneihin. Elokuvatutkijat Kimmo Laine ja Jaakko Seppälä luovat katsauksen siihen, mistä kaikkialta aiheita on löytynyt: novelleista, kansannäyttämöiltä, ajanvietelehdistä, sanomalehtilööpeistä ja vaikkapa iskelmistä ja ralleista.

VVEF 2023

Esitetyt elokuvat

Kaksi vanhaa tukkijätkää
Ossi Elstelän ohjauksessa on samaa humoristisen kansanmiehen otetta kuin niissä maanläheisissä roolihahmoissa, joita hänelle näyttelijänä lähes pelkästään tarjottiin. Kaikin puolin ”moterni” meininki kelpasi myös aikalaiskriitikoille – jopa käsikirjoittaja Reino Helismaalle suotiin kehuja ”viitseliäästä työstä”! Tukkilaiselokuvissa on aina sitä ”hoilaamista”, mutta onneksi on kymppinä Olavi Virta, niin saavat romantikotkin piletilleen katetta. Ja miten viehkeästi Anneli Sauli säestääkään rakastettuaan mummon urkuharmonilla! Elstelän ohella kehuttiin Armas Jokion ”Moterni-Jaskaa”, mikä oikein onkin.
Ohjaaja: Ossi Elstelä
Tuotanto: Suomen Filmiteollisuus SF Oy
Käsikirjoittaja: Reino Helismaa
Kuvaaja: Pentti Valkeala
Musiikki: Toivo Kärki
Pääosissa: Anneli Sauli, Ossi Elstelä, Armas Jokio, Olavi Virta
Ilmestymisvuosi: 1954
Kesto: 86 min
Kaunis Veera eli Ballaadi Saimaalta
Kaunis Veera -elokuvan lauluja varten koottiin Kipparikvartetti, josta tuli yksi 50-luvun suosituimmista esiintyjäryhmistä. Elokuvassa tosin vain Olavi Virta näyttelee omalla naamallaan, muiden lauluäänet on jaettu näyttelijöille. Kuvauskesä oli Saimaalla sateinen. Kuvausryhmä joutui odottelemaan soveliaita kelejä viikkotolkulla, aika kävi pitkäksi ja elämä risaiseksi. Huolimatta kaikinpuolisesta kosteudesta aurinkoinen elokuva valmistui ja miellytti yleisöä.
Ohjaaja: Ville Salminen
Tuotanto: Suomen Filmiteollisuus SF Oy
Käsikirjoittaja: Perustuu Tatu Pekkarisen aiheeseen
Kuvaaja: Osmo Harkimo
Musiikki: Harry Bergström
Pääosissa: Kalle Viherpuu, Väinö Luutonen, Uuno Laakso, Hannes Häyrinen, Olavi Virta, Tuija Halonen, Assi Nortia, Elna Hellman, Eero Roine, Rolf Labbart
Ilmestymisvuosi: 1950
Kesto: 82 min
Kipparikvartetti
Reino Helismaan käsikirjoitus on ehkä vasemman käden hutaisu, juoni onnahtelee, eivätkä kaikki ”vitsit” enää nykyihmiselle aukea – mutta jäivätkö tuon ajan kriitikoilta huomaamatta esiintyjien iloinen antaumus ja etenkin Liisa Tuomen ja Olavi Virran läsnäolo ja karisma? Laulunumerot monimutkaisine koreografioineen ansaitsevat erityisen kiitoksen.
Ohjaaja: Ville Salminen
Tuotanto: Suomen Filmiteollisuus SF Oy
Käsikirjoittaja: Reino Helismaa
Kuvaaja: Pentti Valkeala
Musiikki: Harry Bergström
Pääosissa: Olavi Virta, Kauko Käyhkö, Auvo Nuotio, Teijo Joutsela, Liisa Tuomi, Eero Roine
Ilmestymisvuosi: 1952
Kesto: 80 min
Kulkurin valssi
Toivo Särkän viivästynyttä Kulkurin valssia kuvattiin syksyllä 1940. Talvisodan loppumisesta oli runsaat puoli vuotta. Kelit olivat koleat, ja sade keskeytti kuvaukset tuon tuostakin. Käsikirjoittaja Mika Waltari oli sijoittanut elokuvaromanssin yltäkylläiseen kartanoympäristöön, ja kuvaavaa sota-ajan ahdingolle oli, että pitopöytään katetuille herkuille piti olla oma vartija, jotta jotakin jäisi kuvaakin varten. Tauno Palon kansainvälisen vertailun kestävä hurmurikarisma kannattelee elokuvaa, ja kun tarinan puolivälissä, George de Godzinskyn tunteikkaan musiikin säestäessä, Tauno ja Ansa löytävät toisensa tässäkin elokuvassa, on sodan muisto hetken aikaa vain kaukainen painajainen. Kulkurin valssi on yksi Suomen Filmiteollisuuden tuottamien elokuvien kirkkaimmista jalokivistä ja maisteri Toivo Särkän suuri voimannäyttö sekä tuottajana että ohjaajana.
Ohjaaja: Toivo Särkkä
Tuotanto: Suomen Filmiteollisuus SF Oy
Käsikirjoittaja: Mika Waltari
Kuvaaja: Felix Forsman
Musiikki: George de Godzinsky
Pääosissa: Tauno Palo, Uno Wikström, Laila Jokimo, Regina Linnanheimo, Ansa Ikonen
Ilmestymisvuosi: 1941
Kesto: 104 min
Muhoksen mimmi
Muhos on kuuluisa kahdesta mimmistä, ja molempiin suomalaiset tutustuivat olympiavuonna 1952. Muhoslainen Armi Kuusela kruunattiin Miss Universumiksi, ja se toinen Muhoksen Mimmi piti kahvilaa nimeään kantavassa rillumarei-elokuvassa. Muhoksen mimmi pohjautuu Toivo Kärjen säveltämään ja Reino Helismaan sanoittamaan iskelmään – tämähän oli tuttu kuvio rillumarei-elokuvien tuotannossa: ensin väsättiin kansaan menevä rillumarei-ralli ja siitä sitten elokuvalle aihe ja nimi. Elokuvassa on rosoa ja romantiikkaa. Nykymakuun melko railakkaasti tyypitellyt romaanihahmot pitävät meininkiä yllä: aina lumoava Siiri Angerkoski esiintyy pontevana matriarkkana, Mustalais-Jennynä, ja Assi Nortia eksoottisena tanssijatar Doloreksena. Tuija Halosen ja Matti Oraviston viipyilevä romanssi vaikuttaa tuossa ympäristössä melkeinpä aneemiselta.
Ohjaaja: Jorma Nortimo
Tuotanto: Suomen Filmiteollisuus SF Oy
Käsikirjoittaja: Reino Helismaa
Kuvaaja: Kauno Laine
Musiikki: Toivo Kärki
Pääosissa: Tuija Halonen, Matti Oravisto
Ilmestymisvuosi: 1952
Kesto: 77 min
Mustat silmät
Mustat silmät (1929) on Valentin Vaalan ensimmäinen elokuva – tai oikeastaan oli. Elokuva kylläkin sai ensi-iltansa Helsingin Pallas- elokuvateatterissa, mutta ohjaaja päätyi myöhemmin vihaamaan tekelettään siinä määrin, että heitti sen ainoan negatiivin kauppatorin Kolera-altaaseen. Muutama lyhyt katkelma elokuvasta on kuitenkin säilynyt, ja yhteen niistä on säveltäjä Vesa Mäkinen tehnyt kolme vaihtoehtoista musiikkia.
Ohjaaja: Valentin Vaala
Tuotanto: O.Y. Fennica A.B.
Käsikirjoittaja: Theodor Tugai, Valentin Vaala
Kuvaaja: Oscar Lindelöf
Musiikki: -
Pääosissa: Theodor Tugai, Regina Ekroth, Valentin Vaala, Thora Steen
Ilmestymisvuosi: 1929
Kesto: 7 min
Pekka Puupää
Rovaniemen markkinoilla (1951) aloitti kriitikoiden hyljeksimän ”rillumarei”-elokuvien genren, ja pari vuotta myöhemmin mentiin puupäät kolisten vielä matalamman riman alitse. Kansa janosi lisää kreisihuumoria, ja sitä tehtiin. Parikymmentä vuotta Elanto-lehden sarjakuvassa seikkaillut koheltajakaksikko, jota Ola Fogelberg oli piirtänyt tanskalaiskomedian hahmoja mukaillen, sovitettiin Esa Pakariselle ja Masa Niemelle – syntyi erottamaton kaksikko Pekka ja Pätkä. Pakarisen ja Niemen taito ja rohkeus tehdä huumoria olemattomista aineksista kannatteli kahtatoista jatko-osaakin. Siiri Angerkosken hahmottelema Justiina (kaulin!) on ikoninen naishahmo, jolla on oma agenda ja luonnetta sen toteuttamiseen. Toivo Kärjen musiikkia kritisoitiin hengettömäksi, ja äänityskin oli jonkun mielestä pielessä. Mutta kansa rakasti!
Ohjaaja: Ville Salminen
Tuotanto: Suomen Filmiteollisuus SF Oy
Käsikirjoittaja: Reino Helismaa
Kuvaaja: Kauno Laine
Musiikki: Toivo Kärki
Pääosissa: Esa Pakarinen, Masa Niemi
Ilmestymisvuosi: 1953
Kesto: 77 min
Pikku pelimannista viulun kuninkaaksi
Heimo Haitto oli ja on ikonisin suomalainen viulisti kautta aikojen. Hänen elämäntarinassaan olisi sellaisenaankin aihetta muutamaan elokuvaan. Hän antoi ensikonserttinsa 13-vuotiaana vuonna 1939 Helsingin kaupunginorkesterin kanssa ja voitti samana vuonna Lontoossa British Council of Musicin kansainvälisen viulukilpailun, johon hän osallistui alaikäisenä erikoisluvalla. Pikku pelimannista viulun kuninkaaksi on fiktiivinen tarina todellisesta henkilöstä, joka tässä elokuvassa näyttelee itse pääosan. Parasta elokuvassa on Haitto ja hänen soittonsa.
Ohjaaja: Toivo Särkkä
Tuotanto: Suomen Filmiteollisuus SF Oy
Käsikirjoittaja: Vivica Bandler
Kuvaaja: Erik Blomberg
Musiikki: Viipurin musiikkiopiston lapsiorkesteri
Pääosissa: Heimo Haitto, Regina Linnanheimo, Aku Korhonen
Ilmestymisvuosi: 1949
Kesto: 73 min
Rovaniemen markkinoilla
Rovaniemen markkinoilla on kuuluisa aikalaiskriitikoiden murska-arvioista. Kun lukee niitä, tuntuu kuin jotain pyhää olisi häpäisty, lantusteltu sontaisin kumiteräsaappain, pihkaisin pöksyin ja hiestä märin ruutupaidoin jonkin arvokkaamman elämänmuodon marmorihalleihin: ”Törky on törkyä”, ”Diletanttien työ”, ”Filmitaiteen rikkaruohikko”. Ymmärtävät äänenpainot jäivät kuulumattomiin. Yleisö sen sijaan otti elokuvan karhean hellään syleilyynsä ja jonotti näytöksiin. Yleisesti ollaan sitä mieltä, että elokuva on käsikirjoittaja Reino Helismaan täsmällisesti tähdätty läimäytys snobbailevan yläluokan persuksille. Se oli lähtölaukaus ”rillumareiksi” vihityn komediagenren voittokululle, joka joissakin muodoissaan on yhä hengissä. Helismaa pisti elokuvaan itsensä likoon kaulaa myöten: Rovaniemen markkinoilla oli hänen ensimmäinen elokuvakäsikirjoituksensa, hän sanoitti kaikki laulut, näytteli yhtä pääosista ja ohjasi kuulemma Jorma Nortimon selän takaa puolet elokuvan kohtauksista!
Ohjaaja: Jorma Nortimo
Tuotanto: Suomen Filmiteollisuus SF Oy
Käsikirjoittaja: Reino Helismaa
Kuvaaja: Pentti Unho, Kauno Laine
Musiikki: Toivo Kärki
Pääosissa: Esa Pakarinen, Jorma Ikävalko, Reino Helismaa, Jorma Nortimo, Veikko Uusimäki
Ilmestymisvuosi: 1951
Kesto: 86 min
SF-Paraati
SF-paraati on visuaalisesti yksi upeimmista suomalaisista elokuvista. Mestarikuvaaja Theodor Lutz tallentaa varmalla otteella kesän 1939 Helsinkiä, ja Yrjö Nortan ohjauksessa on ajoittain suorastaan ”Lubitzin kosketus”. Ansa Ikosen ja Tauno Palon poreilevan raikkaassa suorituksessa ei hiki haise. Elokuva on erään aikakauden joutsenlaulu; muutama kuukausi kuvausten jälkeen Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen.
Ohjaaja: Yrjö Norta
Tuotanto: Suomen Filmiteollisuus SF Oy
Käsikirjoittaja: Tapio Piha
Kuvaaja: Theodor Luts
Musiikki: Georg Malmstén
Pääosissa: Ansa Ikonen, Tauno Palo
Ilmestymisvuosi: 1940
Kesto: 86 min
Taikayö
Karl William Söderström syntyi Liverpoolissa suomalaiselle isälle ja englantilaiselle äidille. Hän puhui sujuvasti kolmea kieltä: suomea, englantia ja ruotsia. Hänen taiteilijanimekseen vakiintui Suomessa 40-luvulla William Marcus. Näyttelijänä aloittanut Marcus sai ensimmäiseksi ohjaustyökseen suomalaisista suomalaisimman tukkilaisromanssin. Vaikuttaa melko erikoiselta yhtälöltä. Marcus kuitenkin onnistuu esikoisessaan, onnistuu ohjaajana, jolla on silmää kuvalliselle kerronnalle, jopa niin, että harvassa suomalaisessa maaseutuelokuvassa koko tapahtumaympäristö – luonto, vuorokauden ajat, valo – hengittää yhtä tiiviisti samaan rytmiin tarinan kanssa. Tukkilaiselokuvista ja varmaan myös Repe Helismaasta käsikirjoittajana tarpeekseen saanut kriitikkokunta ei osannut elokuvan ansioita tunnistaa.
Ohjaaja: William Markus
Tuotanto: Suomen Filmiteollisuus SF Oy
Käsikirjoittaja: Reino Helismaa
Kuvaaja: Kauno Laine
Musiikki: Toivo Kärki
Pääosissa: Siiri Angerkoski, Tuija Halonen, Uljas Kandolin, Aku Korhonen, Heikki Heino, Pentti Siimes
Ilmestymisvuosi: 1954
Kesto: 74 min
Tyttö ja hattu
On elokuvia, jotka tekevät vaikutuksen tarinallaan, elokuvia, joihin luotu visuaalinen ilme ihastuttaa ja sitten on elokuvia, kuten Tyttö ja hattu, jotka jo nimellään kertovat, minkä varaan niiden menestys on laskettu. Pirkko Mannolan iloisesti ”pirskahteleva” naapurintytön charmi oli jo yhdeksässä elokuvassa pitänyt yleisöä hereillä, joten tarvittiinko sitten nytkään oikeastaan muuta kuin se hattu ja nippu Harry Bergströmin säveltämiä ja Sauvo Puhtilan eli ”Saukin” sanoittamia iskelmiä. Vasta 22-vuotias Mannola osaa sekä tanssia että laulaa ja näytelläkin. Tämä vikkelästi liitelevä elokuvahattara menestyi lippuluukuilla keskivertoa paremmin.
Ohjaaja: Aarne Tarkas
Tuotanto: Suomen Filmiteollisuus SF Oy
Käsikirjoittaja: Olavi Linnus
Kuvaaja: Osmo Harkimo
Musiikki: Harry Bergström
Pääosissa: Pirkko Mannola, Hannes Häyrinen ja Rauha Rentola, Pentti Irjala, Esko Salminen, Pentti Viljanen
Ilmestymisvuosi: 1961
Kesto: 89 min
Vain laulajapoikia
Ossi Elstelän ohjaama Vain laulajapoikia ei ole mikään elokuvataiteen merkkipaalu, ja aikalaiset vihjailivatkin sen olevan pelkkä revyyteatteri Punaisen myllyn ylipitkä mainos. Elokuvalla on kuitenkin joskus arvoja, jotka eivät liity välittömästi elokuvataiteeseen. Tässäkin elokuvassa on arvokasta ajankuva – näemme, millainen oli aikanaan helsinkiläinen revyyteatteri Punainen Mylly. Ajankuva on merkittävä samaan tapaan kuin ”Puupääelokuvissa”, joiden runsas ulkokuvamateriaali johtui studiokuluissa säästöihin pyrkivästä tuotantotavasta – tuon ajan ”laatufilmit” sen sijaan esittelivät vain kitsaasti 50-luvun Helsinkiä. Katutason kuvastolle on ollut käyttöä, muun muassa arkkitehtiopiskelijat ovat käyttäneet sitä tutkimusmateriaalinaan. Jos Vain laulajapoikia olisikin vain teatterimainos, niin hyvin se toimisi sellaisenakin: parasta antia kun ovat juuri teatteri ja sen ohjelmanumerot.
Ohjaaja: Ossi Elstelä
Tuotanto: Suomen Filmiteollisuus SF Oy
Käsikirjoittaja: Toivo Kauppinen
Kuvaaja: Kalle Peronkoski, Osmo Harkimo
Musiikki: Toivo Kärki
Pääosissa: Ossi Elstelä, Henry Theel, Pirkko Niemelä, William Markus
Ilmestymisvuosi: 1951
Kesto: 88 min

Yleisöluennot

Luento: Rikoselokuvamusiikin historiaa 1930-luvulta 1960-luvulle
Tutkija Juha Seitajärvi käsittelee musiikin roolia rikoselokuvien kerronnassa ja esittelee runsaiden näytteiden kera kotimaisen elokuvamusiikin vaiheita 1930-luvun Sinisestä varjosta sota-ajan vakoiluelokuvien kautta 1960-luvun Komisario Palmuun.
Yksi kohtaus – kolme musiikkia. Elokuvamusiikin työnäytös.
Säveltäjä Vesa Mäkinen ja ohjaaja Markku Pölönen esittelevät yhteistyötään ja elokuvamusiikin säveltämisen eri vaiheita. Samalla saadaan näyte siitä, kuinka vahvasti musiikki vaikuttaa kohtauksen sisältöön ja tunnelmaan.

VVEF 2022

Esitetyt elokuvat

Dynamiittityttö
Dynamiittikopla pitää kaupunkia jännityksessä. Hemmoteltu ja tylsäksi elämänsä kokeva Marja Reijonen joutuu sattumien summana tekemisiin noiden rikollisten kanssa. Rosvot saavat Marjan omat kilpakosijat vaikuttamaan aivan nössöiltä.
Ohjaaja: Valentin Vaala
Tuotanto: Suomi-Filmi Oy
Käsikirjoittaja: Tet
Kuvaaja: Uno Pihlström
Musiikki: George de Godzinsky, Harry Bergström
Pääosissa: Lea Joutseno, William Markus, Tapio Nurkka
Ilmestymisvuosi: 1944
Kesto: 73 min
Helsingin kuuluisin liikemies
Tuhoutuneeksi luullun komedian ainoa säilynyt esityskopio löytyi USA:n Michiganista 1990. Mainio pienimuotoinen tarina liikemaailman ruohonjuuritasolta. Aku Korhonen loistaa pääosassa.
Ohjaaja: Valentin Vaala
Tuotanto: O.Y. Fennica A.B
Käsikirjoittaja: Tauno Tattari
Kuvaaja: Rafael Roos
Musiikki:
Pääosissa: Aku Korhonen, Helinä Svensson-Timari, Uuno Montonen
Ilmestymisvuosi: 1934
Kesto: 82 min
Huhtikuu tulee
Mika Waltarin näytelmästä sovitettu näppärä farssi keskiluokan seksuaalisista patoutumista. Tarina vaimosta, joka kyllästyy kuivakkaaseen mieheensä ja ihastuu renttuun, jonka sukunimi on sopivasti ”Huhtikuu”.
Ohjaaja: Valentin Vaala
Tuotanto: Suomi-Filmi Oy
Käsikirjoittaja: Usko Kemppi, Valentin Vaala
Kuvaaja: Eino Heino
Musiikki: Usko Kemppi
Pääosissa: Rauha Rentola, Kurt Ingvall, Anja Räsänen, Rauno Kuosmanen, Joel Rinne
Ilmestymisvuosi: 1953
Kesto: 80 min
Ihmiset suviyössä
Valentin Vaalan rakastettu elokuvaklassikko kertoo ihmiskohtaloista hämäläisessä maalaispitäjässä parina sydänkesän yönä. Kaikkea yhdistää ja sovittaa vakaana, häiriintymättömänä taustana maaseutuinen maisema ja luonto.
Ohjaaja: Valentin Vaala
Tuotanto: Risto Orko, Suomi-Filmi Oy
Käsikirjoittaja: Valentin Vaala, Lea Joutseno, Usko Kemppi
Kuvaaja: Eino Heino
Musiikki: Taneli Kuusisto
Pääosissa: Eila Pehkonen, Martti Katajisto, Emma Väänänen
Ilmestymisvuosi: 1948
Kesto: 66 min
Juurakon Hulda
Yhteiskunnallisesti virittynyt romanttinen komedia kertoo Helsinkiin työnhakuun saapuvan torpan tytön sosiaalisesta noususta. Hulda opiskelee kotiapulaisen työn ohessa ja etenee kansanedustaehdokkaaksi. Kitkaa synnyttävät 1930-luvun suomalaisen yhteiskunnan jäykät asenteet.
Ohjaaja: Valentin Vaala (Perustuu Juhani Tervapään samannimiseen näytelmään)
Tuotanto: Suomi-Filmi Oy
Käsikirjoittaja:
Kuvaaja: Armas Hirvonen
Musiikki: Harry Bergström
Pääosissa: Irma Seikkula, Tauno Palo, Topo Leistelä
Ilmestymisvuosi: 1937
Kesto: 88 min
Linnaisten vihreä kamari
Synkkä talvinen yö. Vieras mies tulee lumituiskussa vanhan aateliskartanon pihaan ja… Satusetä Zacharias Topeliuksen romaaniin perustuva kummituselokuva on visuaalisesti upea ja Vaalan elokuvakerronta erittäin hallittua. Kuvaus, lavastus, puvut, kampaukset, kaikki ensiluokkaisia. Tämä kartanoromantiikkaa ja kauhuelementtejä luontevasti yhdistelevä teos on kestänyt hyvin aikaa, mikä on leimallista kyllä monille muillekin Vaalan elokuville.
Ohjaaja: Valentin Vaala (Perustuu Zacharias Topeliuksen romaaniin)
Tuotanto: Suomi-Filmi Oy
Käsikirjoittaja:
Kuvaaja: Eino Heino
Musiikki: Felix Krohn
Pääosissa: Paavo Jännes, Regina Linnanheimo, Kaija Rahola, Ture Junttu, Rauli Tuomi
Ilmestymisvuosi: 1945
Kesto: 91 min
Mieheke
Irmelli Venes haluaa sihteerin paikan, mutta vain naimisissa oleva nainen kelpaa. Neuvokas Irmeli pestaa ”miehekkeekseen” ravintolassa tapaamansa Reinon, joka tietenkin aviomiestä näytellessään rakastuu Irmeliin. Sitten vauhdilla kehittyvän kuvion tulee sotkemaan Reinon entinen kihlattu, Virva. Aikansa urbaani komedia, eräänlainen spin-off Vaalan edellisestä Hilja Valtos-filmatisoinnista ”Vaimoke”.
Ohjaaja: Valentin Vaala
Tuotanto: Suomi-Filmi Oy
Käsikirjoittaja: Hilja Valtonen
Kuvaaja: Theodor Luts
Musiikki: Harry Bergströ
Pääosissa: Tuulikki Paananen, Tauno Palo, Uuno Laakso, Regina Linnanheimo
Ilmestymisvuosi: 1936
Kesto: 80 min
Minä ja mieheni morsian
Vaalan uusintafilmatisointi parikymmentä vuotta aikaisemmin tekemästään elokuvasta Mieheke. Mielenkiintoinen mahdollisuus vertailuun ‒ molemmat elokuvathan esitetään tämän vuoden ohjelmistossa. Aku Korhosen ja Reino Valkaman esittämät savolaisvenkulat värittävät sanailullaan tätä ”modernimpaa” versiota.
Ohjaaja: Valentin Vaala
Tuotanto: Risto Orko, Suomi-Filmi Oy
Käsikirjoittaja: (Perustuu Valentin Vaalan ja Hilja Valtosen käsikirjoittamaan elokuvaan “Mieheke”, mutta roolinimet on vaihdettu.)
Kuvaaja: Eino Heino
Musiikki: Usko Kemppi, Kaarlo Valkama
Pääosissa: Ruth Johansson, Leila Lampi, Erkki Viljos
Ilmestymisvuosi: 1955
Kesto: 89 min
Minäkö isä!
Aidosti hauska komedia valkoisesta valheesta, joka saattaa ihmissuhteet turbulenttiin tilaan. Elokuva ei ehkä ole suurta taidetta eikä vakuuta uskottavuudellaan, mutta monien hykerryttävien kohtausten ja hauskojen roolihahmojen vuoksi sen suo mielellään anteeksi.
Ohjaaja: Valentin Vaala
Tuotanto: Risto Orko, Suomi-Filmi Oy
Käsikirjoittaja: Usko Kemppi, Valentin Vaala
Kuvaaja: Eino Heino
Musiikki: George de Godzinsky
Pääosissa: Toini Vartiainen, Sakari Jurkka, Leo Riuttu
Ilmestymisvuosi: 1954
Kesto: 86 min
Mustalaishurmaaja
Mykkämelodraama Mustalaishurmaaja on Valentin Vaalan ja hänen ystävänsä Theodor Tugain nuoruudentyö ‒ eksotisoiva seikkailuelokuva, joka tulvii suuria tunteita. Pääosaa näyttelee ”Suomen Valentinoksi” kutsuttu Tugai.
Ohjaaja: Valentin Vaala
Tuotanto: O.Y. Fennica A.B
Käsikirjoittaja: Valentin Vaala ja Theodor Tugai
Kuvaaja: Aho, Soldan & Co
Musiikki:
Pääosissa: Hanna Taini, Alli Riks, Theodor Tugai, Meri Hackzell, Bruno Laurén
Ilmestymisvuosi: 1929
Kesto: 69 min
Niskavuoren naiset
Tämä Niskavuori-filmatisointien ensimmäinen elokuva on Vaalan parhaimmistoa. Se on kuvattu Hauholla, jossa Niskavuori-romaanit kirjoittanut Hella Wuolijoki itsekin oli aikanaan asunut. Komeata ja jyhkeää Suomi-elokuvaa parhaimmillaan. Upeita naisrooleja.
Ohjaaja: Valentin Vaala
Tuotanto: Suomi-Filmi Oy
Käsikirjoittaja: Jaakko Huttunen, Orvo Saarikivi
Kuvaaja: Armas Hirvonen
Musiikki: Harry Bergström
Pääosissa: Olga Tainio, Sirkka Sari, Tauno Palo, Irja Lautia
Ilmestymisvuosi: 1938
Kesto: 85 min
Omena putoaa...
Helsingin olympialaisten aikaan kuvatussa veijarikomediassa liikutaan alamaailman piireissä. Kirjailija Mika Waltari mäyräkoirineen vilahtaa cameo-roolissa.
Ohjaaja: Valentin Vaala
Tuotanto: Risto Orko, Suomi-Filmi Oy
Käsikirjoittaja: Mika Waltari
Kuvaaja: Eino Heino
Musiikki: Einar Englund
Pääosissa: Toini Vartiainen, Valtteri Virmajoki, Tauno Palo, Reino Valkama, Pentti Viljanen
Ilmestymisvuosi: 1952
Kesto: 93 min
Siltalan pehtoori
Siltalan kartanoon saapuu uusi pehtoori, Kurt Alarik Paulio. Kartanon leskiemännän Lilli Lindin tunteet omapäistä tulokasta kohtaan vaihtelevat juonen pyörteissä raivosta rakkauteen. Kartanoromantiikka kukoistaa.
Ohjaaja: Valentin Vaala
Tuotanto: Risto Orko, Suomi-Filmi Oy
Käsikirjoittaja: Usko Kemppi, Valentin Vaala
Kuvaaja: Eino Heino
Musiikki: Väinö Hannikainen
Pääosissa: Helena Vinkka, Erkki Viljos, Oiva Sala
Ilmestymisvuosi: 1953
Kesto: 92 min
Sysmäläinen
”Kiljusten perheen” isän Jalmari Finnen kynäilemä seikkailukomedia ei ole Vaalan parhaimmistoa. Hän tuntuu olevan eksyksissä elokuvan suorasukaisen maskuliinisessa maailmassa. Puvut ovat kuin Hollywoodissa ja miekat kalahtelevat komeasti, mutta Olavi Reimas ei ole Errol Flynn.
Ohjaaja: Valentin Vaala
Tuotanto: Suomi-Filmi Oy
Käsikirjoittaja: Nisse Hirn
Kuvaaja: Armas Hirvonen
Musiikki: Felix Krohn
Pääosissa: Olavi Reimas, Sirkka Sari, Vilho Auvinen
Ilmestymisvuosi: 1938
Kesto: 93 min
Varaventtiili
Kevyttä ihmissuhdekomediaa Varaventtiili kuvattiin Kauhavalla jatkosodan riehuessa itärajalla. Pieneen pohjalaiskylään saapuu nuori opettajatar, eikä mikään sen jälkeen ole ennallaan. Yleisö tykkäsi aikanaan elokuvasta, ehkäpä eniten naispääosaa näyttelevän Lea Joutsenon ansiosta. Helsingin Sanomien Pauliina Talaskivi yhtyi ylistyskuoroon: ”Filmin tasoa kohotti huomattavasti sankarittaren, Lea Joutsenon, ihastuttavan vapaa ja reipas esiintyminen, millä hän sai Valtosen hieman kaavamaiseen tyttötyyppiin luoduksi todellista suloa ja terhakkuutta.”
Ohjaaja: Valentin Vaala
Tuotanto: Suomi-Filmi Oy
Käsikirjoittaja: Yrjö Kivimies
Kuvaaja: Eino Heino
Musiikki: Harry Bergström
Pääosissa: Lea Joutseno, Tapio Nurkka, Irma Seikkula
Ilmestymisvuosi: 1942
Kesto: 93 min
Yhteinen vaimomme
Elokuva sijoittuu sodanjälkeisiin vuosiin. Viimeiset Neuvostoliiton vapauttamat sotavangit palaavat Suomeen. Näiden joukossa on myös kuolleeksi julistettu Erkki, joka palaa vaimonsa Jennin luokse. Jenni on kuitenkin jo ehtinyt avioitua uudelleen. Erkin vankeusajan tyttöystävä Anjuska sähköistää kuvion kolmiodraamasta neliöksi. Elokuva tekee komediaa sotakokemuksista, pula-ajan ilmiöistä ja suhteesta entiseen viholliseen, Neuvostoliittoon.
Ohjaaja: Valentin Vaala
Tuotanto: Risto Orko, Suomi-Filmi Oy
Käsikirjoittaja: Eino Heino, Valentin Vaala
Kuvaaja: Eino Heino
Musiikki:
Pääosissa: Kosti Klemelä, Marjatta Kallio, Eero Eloranta
Ilmestymisvuosi: 1956
Kesto: 88 min

Yleisöluennot

Juha Seitajärvi: Musiikki Valentin Vaalan elokuvissa
Elokuvatutkija Juha Seitajärven elokuvamusiikkiluento käsittelee Valentin Vaalan yhteistyötä säveltäjien (mm. Harry Bergström, George de Godzinsky, Einar Englund ja Usko Kemppi) kanssa ja esittelee elokuvien musiikillisia huippuhetkiä.
Sisko Rytkönen: Vaalan ihanat filmitähdet
Valentin Vaalalla oli ilmiömäinen kyky löytää ja kouluttaa uusia filmitähtiä. Hänen ansiostaan saamme nauttia mm. Ansa Ikosen, Tuulikki Paanasen, Sirkka Sarin, Kaija Raholan ja Lea Joutsenon unohtumattomista roolisuorituksista. Heidän urastaan Suomi-Filmin palveluksessa kertoo tutkija Sisko Rytkönen luennossaan ”Vaalan ihanat filmitähdet”.
Valentin Vaala kuvaa
Valentin Vaala kuvaa kurkistaa teatterin keinoin jonkin Valentin Vaalan elokuvan kohtauksen kuvauspaikkatoimintaan. Näyttelijät näyttelevät kuvausryhmän eri ammatteja, Valentin Vaala ohjaa ja ehkäpä Tauno Palokin nähdään kameran edessä… Käsikirjoituksesta ja ohjauksesta vastaa Heikki Kujanpää, ja esitystä tähdittävät Katariina Havukainen ja Jaakko Ohtonen. Muissa rooleissa: Eliel Durchman, Hanna Flander, Jouko Huotari, Sinikka Huusko, Johanna Koskensalo, Heikki Kujanpää ja Markku Pölönen.
Yksi kohtaus, kolme tulkintaa
Yksi kohtaus, kolme tulkintaa esittää, miltä sama kohtaus kuulostaa käsikirjoituksesta luettuna, miten mestari Valentin Vaala on muuttanut sen elokuvan kielelle ja miltä se näyttää teatteriesitykseksi sovitettuna. Teatterikohtauksen käsikirjoittaa ja ohjaa Heikki Kujanpää, ja sitä tähdittävät Katariina Havukainen ja Jaakko Ohtonen. Muissa rooleissa: Eliel Durchman, Sinikka Huusko ja Jouko Huotari.

VVEF 2021

Esitetyt elokuvat

Ihmiset suviyössä
Valentin Vaalan rakastettu elokuvaklassikko kertoo ihmiskohtaloista hämäläisessä maalaispitäjässä parina sydänkesän yönä. Kaikkea yhdistää ja sovittaa vakaana, häiriintymättömänä taustana maaseutuinen maisema ja luonto.
Ohjaaja: Valentin Vaala
Tuotanto: Risto Orko, Suomi-Filmi Oy
Käsikirjoittaja: Valentin Vaala, Lea Joutseno, Usko Kemppi
Kuvaaja: Eino Heino
Musiikki: Taneli Kuusisto
Pääosissa: Eila Pehkonen, Martti Katajisto, Emma Väänänen
Ilmestymisvuosi: 1948
Kesto: 66 min
Juurakon Hulda
Yhteiskunnallisesti virittynyt romanttinen komedia kertoo Helsinkiin työnhakuun saapuvan torpan tytön sosiaalisesta noususta. Hulda opiskelee kotiapulaisen työn ohessa ja etenee kansanedustaehdokkaaksi. Kitkaa synnyttävät 1930-luvun suomalaisen yhteiskunnan jäykät asenteet.
Ohjaaja: Valentin Vaala (Perustuu Juhani Tervapään samannimiseen näytelmään)
Tuotanto: Suomi-Filmi Oy
Käsikirjoittaja:
Kuvaaja: Armas Hirvonen
Musiikki: Harry Bergström
Pääosissa: Irma Seikkula, Tauno Palo, Topo Leistelä
Ilmestymisvuosi: 1937
Kesto: 88 min
Kaikki rakastavat 
Vauhdikas romanttinen komedia sijoittuu kesäiseen saaristoon. Se aloitti suomalaisen elokuvan valovoimaisen tähtikaksikon, Tauno Palon ja Ansa Ikosen, yhteisten elokuvien sarjan.
Ohjaaja: Valentin Vaala
Tuotanto: Risto Orko, Suomi-Filmi Oy
Käsikirjoittaja: Valentin Vaala, Topo Leistelä (perustuu Jussi Roudan filminovelliin ”Aurinkoa ja vettä”, 1935)
Kuvaaja: Theodor Luts
Musiikki: Into Arpa, Pekka Attinen, Into Arpa, Harry Bergström
Pääosissa: Ansa Ikonen, Tauno Palo, Birgit Nuotio, Jalmari Rinne
Ilmestymisvuosi: 1935
Kesto: min
Koskenlaskijan morsian
Tukkilaiselokuvan tapahtumat sijoittuvat Tornionjokilaakson jylhiin maisemiin 1800-luvun lopulla. Aikalaismainoksen mukaan Koskenlaskijan morsian on ”kertomus ihmisistä, joiden intohimot riehuivat kuohuvan kosken lailla”.
Ohjaaja: Valentin Vaala
Tuotanto: Risto Orko, Suomi-Filmi Oy
Käsikirjoittaja: Tauno Tattari, Jukka Ahuva (perustuu Väinö Katajan romaaniin Koskenlaskijan morsian, 1914)
Kuvaaja: Theodor Luts
Musiikki: Harry Bergström
Pääosissa: Ansa Ikonen, Tauno Palo, Jalmari Rinne, Eino Jurkka
Ilmestymisvuosi: 1937
Kesto: min
Loviisa – Niskavuoren nuori emäntä
Kauniiseen meijerskaan rakastunut Niskavuoren isäntä ajautuu törmäyskurssille sukutilan velvoitteiden kanssa. Vaalan yhteiskunnallisessa maalaisdraamassa eletään isojen ratkaisujen äärellä.
Ohjaaja: Valentin Vaala
Tuotanto: Risto Orko, Suomi-Filmi Oy
Käsikirjoittaja: Hella Vuolijoki, Valentin Vaala (perustuu Hella Wuolijoen näytelmään Niskavuoren nuori emäntä, 1940)
Kuvaaja: Eino Heino
Musiikki: George de Godzinsky
Pääosissa: Emma Väänänen, Tauno Palo, Kirsti Hurme
Ilmestymisvuosi: 1946
Kesto: min
Mustalaishurmaaja
Mykkämelodraama Mustalaishurmaaja on Valentin Vaalan ja hänen ystävänsä Theodor Tugain nuoruudentyö ‒ eksotisoiva seikkailuelokuva, joka tulvii suuria tunteita. Pääosaa näyttelee ”Suomen Valentinoksi” kutsuttu Tugai.
Ohjaaja: Valentin Vaala
Tuotanto: O.Y. Fennica A.B
Käsikirjoittaja: Valentin Vaala ja Theodor Tugai
Kuvaaja: Aho, Soldan & Co
Musiikki:
Pääosissa: Hanna Taini, Alli Riks, Theodor Tugai, Meri Hackzell, Bruno Laurén
Ilmestymisvuosi: 1929
Kesto: 69 min
Nuoruus vauhdissa
Vaalan loppukauden töihin kuuluvan musiikkielokuvan ajankuvaa ovat iskelmät, televisioviihde ja moottoriurheilu. Elokuvaa tähdittävät iskelmälaulajat Laila Kinnunen ja Lasse Liemola.
Ohjaaja: Valentin Vaala
Tuotanto: Risto Orko, Suomi-Filmi Oy
Käsikirjoittaja: Usko Kemppi
Kuvaaja: Reijo Lås, Yrjö Aaltonen (Sovcolor)
Musiikki: Erkki Ertama, Jaakko Salo, Usko Kemppi
Pääosissa: Laila Kinnunen, Lasse Liemola, Anja Haahdenmaa, Rami Sarmasto
Ilmestymisvuosi: 1961
Kesto: min
Omena putoaa...
Helsingin olympialaisten aikaan kuvatussa veijarikomediassa liikutaan alamaailman piireissä. Kirjailija Mika Waltari mäyräkoirineen vilahtaa cameo-roolissa.
Ohjaaja: Valentin Vaala
Tuotanto: Risto Orko, Suomi-Filmi Oy
Käsikirjoittaja: Mika Waltari
Kuvaaja: Eino Heino
Musiikki: Einar Englund
Pääosissa: Toini Vartiainen, Valtteri Virmajoki, Tauno Palo, Reino Valkama, Pentti Viljanen
Ilmestymisvuosi: 1952
Kesto: 93 min
Vaimoke
Vaimoke nousi vuoden 1936 suosituimmaksi kotimaiseksi elokuvaksi ‒ tämän päivän perspektiivistä se on asenteiltaan aikansa lapsi. Komea agronomi lyö vetoa, että menee naimisiin ensimmäisen vastaantulevan naisen kanssa. Romanttisen komedian taisteluparina ovat Ansa Ikonen ja Tauno Palo.
Ohjaaja: Valentin Vaala
Tuotanto: Risto Orko, Suomi-Filmi Oy
Käsikirjoittaja: Valentin Vaala, Tauno Tattari
Kuvaaja: Theodor Luts
Musiikki: Harry Bergström
Pääosissa: Ansa Ikonen, Tauno Palo
Ilmestymisvuosi: 1936
Kesto: min

Yleisöluennot

Luento: Maaseutuelokuva-kaupunkielokuva meillä ja muualla
Elokuvatutkija Jaakko Seppälä esittelee maaseutu- ja kaupunkielokuvia meillä ja muualla.
Luento: Valentin Vaala
Elokuvatutkija Kimmo Laine esittelee Valentin Vaalaa elokuvantekijänä.
Tekstistä elokuvaksi – yksi kohtaus, kolme tulkintaa
Ohjaaja-dramaturgi-käsikirjoittaja Heikki Kujanpää vertailee samaa kohtausta F.E. Sillanpään romaanissa Ihmiset suviyössä (Markku Pölösen lukemana), Valentin Vaalan samannimisessä elokuvassa sekä Oulujokilaakson Näyttämöyhdistyksen näyttelijöiden esittämänä (ohj. H. Kujanpää).
chevron-down